Viikko 23 Tuliaisia Lontoosta

Tiistai 29.11.2005 - Hans

Mami ja iskä lähti vartavasten ostamaan minulle vaatteita Lontoosta, koska Suomessa ei ole hyviä pikkukoirien asuja. Olin yökylässä iso-mamilla ja papalla ja päivällä vähän aikaa yksin kotona. Lähetin Lontooseen tekstiviestin "Nypin aikani kuluksi kukkia ja jäin itkemään, kun pappa lähti töihin. Nyt kaikki on ok, ollaan iso-mamin luona ja vatsakin on täynnä. t. Hans"

Sain ihan mahtavia tuliaisia. Hienon vihreän pilottitakin karvareunushupulla, oman joulupukkitakin, uuden valkoisen pannan timanttikoristeilla ja makupaloja Harrodsista. Kyllä nyt kelpaa liikkua kylmällä säällä ulkona. Tässä vähän joraan ja räppään uudessa takissani.

Viikko 22 Näin haamuja ja nostin ensilumilla jalkaa

Tiistai 22.11.2005 - Hans

22.11 Olin ekaa kertaa 6 tuntia yksin, kun muut olivat Viisi Tähteä lehden julkkaritapahtumassa. Täytin myös 5 kk silloin. Nukuin kiltisti ja olin niin innoissani kun mami ja iskä tuli kotiin. Peppu viisti maata ja loikin vuorotellen heidän syliin pusutellen ja näykkien. Mami meni päivittämään nettiä, koska uudet pr-kuvat olivat valmiit. Minäkin olen mukana yhdessä. Työhuoneessa on jotain outoa. Kerran aiemmin kävi aivan samoin. Minä tuijotin työhuoneessa kuin lumottuna yhteen kohtaan ja haukuin ja murisin. Mami kysyi, että mitä minä näen. Mami sanoo, että minä näen henkiä. 

Perjantaina olin aamupäivän yksin ja ajattelin vähän viihdyttää itseäni. Sain avattua eteisen liukuoven ja raahasin mamin ja iskän kenkiä eteiseen. Mami ihmetteli miten sen olin tehnyt. Kai nyt pikkukoiratkin liukuovia osaa avata. Olin vähän ärhäkällä tuulella ja nappailin nojatuolista sukkia. Juoksin karkuun ja härnäsin mamia kun hän yritti napata sukat pois. Minä olinkin nopeampi. Mami meni sänkyyn lukemaan lehtiä ja minä hypin sängyn vieressä. Mami nosti minut 7 kertaa sänkyyn ja joka kerta yritin purra mamia ja saalistaa mamin varpaita. Mami sanoi ettei ota minua enää tänään sänkyyn, mutta niin se vaan otti. Lopuksi menin mamin kainaloon nukkumaan.

26.11 tuli ensilumi ja minä poika nostin ensimmäistä kertaa jalkaa ulkona. Pari kertaa olen vähän fuskannut ja ottanut tukea toiselle jalalle katukivetyksestä. Tänään mami ja joku tuntematon setä nauroivat kun tein niin. Päätin, että seuraavaksi nostan kunnolla jalkaa niinkuin isojen poikien kuuluu.

Viikko 21 Messuilla, muotinäytöksessä ja leffassa

Sunnuntai 20.11.2005 - Hans

Olipas taas viikko täynnä edustamista. Kävimme Sijoitusmessuilla Wanhassa Satamassa katsastamassa messutyttömme ja uusia ideoita sijoittamiseen. Ei löytynyt mitään sopivaa kohdetta liittyen esim. koiranruokiin. Minä vaan patsastelin iskän sylissä kun ihmiset hymyili minulle. Sitten käveltiin meidän tulevan kodin ohi ja käytiin kahvilla Espalla. Minä en pääse kaikkiin paikkoihin sisään, mutta onneksi Espalla on ainakin 2 kuppilaa, joihin minutkin huolitaan. Mami sanoi, että aikoo kartoittaa kaikki Espan paikat ennenkuin muutetaan Katajanokalle, niin tiedetään sitten mihin tällaiset pikkukoiratkin pääsee. 

Kävin myös iskän kanssa katsastamassa Nokian promootiota, jossa hän oli töissä.

Illalla mentiin vielä Ferrerin muotinäytökseen Ritarihuoneelle. Minua ei mallien keikistely kiinnostanut, minä keskityin luuhun. Seuraavana päivänä päästiin ihan keskenämme leffateatteriin katsomaan yhtä musikaalielokuvaa. Ekan tunnin pureskelin luuta, sitten sain hepulit ja hypin mamin, Mariannan ja Fridan sylissä vuorotellen. Sitten tuli uni.

Viikko 20 Kuvaukset

Maanantai 14.11.2005 - Hans

Meidän yrityksellä oli pikkujoulut ja kuvaukset. Minä ja Mariannan Luca koirakin oltiin mukana kuvauksissa. Me vaan tuijoteltiin toisiamme kantolaatikoista ja muristiin. Mami ei ehtinyt koko ajan pitämään sylissä ja minä vähän osoitin mieltä vinkumalla. Frida sanoi mamille, että ei ota minua heti syliin kun vingun. Eihän sitä jaksanut kovin kauaa elämöidä ja olinkin sitten ihan hiljaa. Kuvassa minä olen oikein hieno ja tyylikäs.

Viikko 19 Mami ja iskä etelässä

Perjantai 4.11.2005 - Hans

Mamini oli jo pitkän aikaa miettinyt miten kestää olla minusta viikon erossa. He olivat ostaneet matkat Lanzarotelle ennenkuin tiesivät minusta mitään. Ensin minun piti mennä kasvattajalle hoitoon. Veikkaan, että siellä minua ei olisi koko ajan hellitelty ja pidetty sylissä. Olisikohan se ollut vähän kuin armeijassa? 

Onneksi toimistotyttömme Frida muutti meille ja piti minusta huolta. Päivät oltiin toimistolla, iltaisin lenkkeiltiin. Mami lähetti joka päivä monta tekstiviestiä ja oli kauhean huolissaan jos ei heti vastattu. Mami myös soitti ja jutteli minulle, minä lipostelin puhelinta kuullessani mamin äänen. Voi sitä ilon päivää kun he palasivat jälleen. Yllätimme Mamin ja olimme lentokentällä vastassa. Minäkään en ensin tiennyt, että mitä ihmettä me odotetaan. Sitten näin Mamin enkä meinannut pysyä nahoissani. Koko automatkan pusuttelin mamia ja olisin syönyt vaikka mamin nenän jos olisin pystynyt.

Kuva: Leiriydyin koko lähtöä edeltäväksi illaksi matkalaukkuun, jos vaikka olisin päässyt mukaan.