Uusimmat kirjoitukset

Uusimmat kuvat

img_2307
img_2304

Blogin arkisto

Viikko 14 Tuhma lääkäri

Perjantai 30.9.2005 - Hans

30.9 mentiin taas HauMauhun. Sama täti otti minut syliin ja rupesin huutamaan kunnolla. Koko paikka raikui ja mami katsoi vieressä järkyttyneenä. Minuahan ei pidetä tuolla tavalla kiinni! Täti sanoi ettei minua satu vaan osoitan mieltä. Täti oli niin pelottava, että minulta pääsi pisu. Sain taas rokotuksen ja minulle laitettiin siru. Se vähän kirpaisi. Annoin tädin katsoa hampaat ja kaikki kiltisti. Täti käski mamia olemaan kovempi minua kohtaan. Se on mamille vaikeaa, koska hän rakastaa minua niin paljon ja pelkää minua sattuvan jos ottaa niskasta kiinni. Minä painoin 1250 gramaa.

Lääkärin jälkeen mentiin rakennustyömaalle Katajanokalle. Mami ja iskä sanoivat paikan olevan tuleva kotimme. On se nyt kumma jos me muutetaan ihan keskeneräiseen paikkaan, jossa ei ole edes ikkunoita. Kylmähän siinä tulee. 

Lauantaina mentiin Turkuun ja minä menin lätkämatsiin Tuto-Kiekko-Vantaa. Kun mentiin halliin aloin heti kannustaa räksyttämällä. Mamin mielestä kannustin väärää joukkuetta ja hän kantoi minut pois. Kun mentiin uudestaan katsomoon olin ihan hiljaa. Ainoa miinus matsissa oli, että ravintolan setä sanoi ”ei koiria tänne”. Mami mumisi ” Ei tämä ole koira vaan satuolento”.

Kommentoi kirjoitusta.

Viikko 13 Uhmaikä

Perjantai 23.9.2005 - Hans

Mami sanoo, että minulla on uhmaikä. Onko se nyt muka jotain uhmaikää jos puren ja ärisen mamin varpaille 10 kertaa päivässä? Muille en sitä tee.

Iskääkin tottelen ihan heti kun hän korottaa ääntä tai ottaa niskasta kiinni. Mamia en tottele, koska mami ei komenna tarpeeksi lujaa, eikä uskalla ottaa niskasta kunnolla kiinni. 

Sitäpaitsi minähän olen Satuolento, eikä sellaisilla ole uhmaikää. Yksi täti sanoi kadulla, ”eihän tuo ole mikään koira vaan satuolento”. Joku on kyllä luullut kissaksikin...


dsc01475.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Viikko 12 Kylpylässä

Perjantai 16.9.2005 - Hans

16.9 piti herätä tosi aikaisin, mikä on vähän ikävää. Minä tykkäisin nukkua aina pitkään ja mami ja iskä sai väkisin herätellä minut. Jokaisen aamun tulee alkaa sillä, että minä köllöttelen selälläni ja mami ja iskä rapsuttelee masusta. Sen jälkeen minä vähän venyttelen. Jos minua ei ehditä nostaa sängystä pois alan leikkiä pomppukania ja loikin pitkin poikin ja iskä peuhaa minun kanssa. Mami aina pelkää, että minä putoan. Kerran kyllä mätkähdin sängystä maahan. 

Lähdimme isolla bussilla Tampereelle ja hengailin Tampere-talolla messuilla. Siellä oli tosi monta meidän yrityksen työntekijää töissä. Kun he illalla lähtivät takaisin Helsinkiin me jäimme Tampereen kylpylään rentoutumaan. Mukaan tuli myös iso-mami ja pappa. Siellä me köllöteltiin ja olin vähän aikaa yksin huoneessa kun muut kävivät uimassa. 

Sunnuntaina mentiin mamin tädin 50-vuotisjuhliin Linnunlaulun huvilaan. Kaikki sukulaiset tulivat höpöttämään kuinka söpö olen. Kuvassa olemme juhlissa, minäkin pääsin maistamaan pöydän antimia. Lohi oli tosi hyvää. Olen iso-mamin sylissä ja vieressä on mamin veli Henkka. Henkka luuli minua ensin rotaksi, mutta tietää minun nyt olevan koira. Ihanaksikin kutsui viimeksi nähdessään :)


dsc01628.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Viikko 11 Ruskalomalla

Torstai 8.9.2005 - Hans

Maanantaina lähdettiin iskän perhettä tapaamaan. Menimme ensin Turkuun, jossa Pirkko-mummini oli ja sitten Naantaliin iskän veljen perhettä tapaamaan. Siellä oli kissoja, jotka söivät minun ruokani. Mami oli taas huolissaan eikä päästänyt minua kissoihin tutustumaan. 

Vihdoinkin pääsin töistä vähän lomailemaan. Lähdimme ruskalomalle Lappiin torstaina 8.9 lentokoneella. Minulle käytiin ostamassa reppumallinen kantolaukku, jossa olin kiltisti lentomatkan ajan. Pyhätunturilla oli aika nastaa. Kipitin tunturissa innoissani ja joku täti kehui, että kuljin remmissä ikääni nähden hienosti. Sain myös maistaa jäätelöä ja nuotiolla kärvennettiin makkaraksi kutsuttua pötköä. Mami ei syö sellaista ollenkaan ja minäkin sain vain pienet maistiaiset.


dsc01572.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Viikko 10 Lääkärissä

Perjantai 2.9.2005 - Hans

2.9 Minulle kävi pikku onnettomuus kun minulla on ollut tapana roikkua mamini lahkeessa ja purra hänen varpaitaan. Mami luuli etten ole lähettyvillä ja minä salaman nopeana ampaisin kiinni lahkeeseen. Samalla mami astui minun jalkani päälle ja se sattui. Huusin kauheasti ja nilkutin kyyryssä. Mami pelästyi kauheasti ja nosti minut äkkiä iskän syliin ja soitti lääkäriin. Mami oli ihan hädissään ja surullinen. Ajoimme vauhdilla HauMauhun. Onneksi meillä oli onni onnettomuudessa eikä jalkaa sattunut yhtään kun lääkäritäti väänteli sitä. Sain vähän kipulääkettä ja ekan rokotuksen. Se ei tuntunut missään. Lääkäritädistä en pitänyt laisinkaan kun hän piti minua kovin kiinni. Huusin ja mamini luuli, että minua sattuu. Oikeasti näytin vain mieltäni lääkärille. Minä Painoin 750 grammaa.

Kommentoi kirjoitusta.