11.8.2005 synnyinkotiini minua tuli katsomaan täti, setä ja pienempi täti. Heillä oli mukana leipäkori ja Muppet-lelu. He kuvasivat minua kummallisella laatikolla, jonka tiedän nyt olevan kamera. He kyselivät kasvattajaltani kauheasti kaikenlaista ja tuntuivat olevan kovin ihastuneita minuun. Kun vähän arkailin, he sanoivat, että ”pikkuinen taisi arvata, että nyt tuli lähtö suureen maailmaan”. Näistä ihmisistä tuli mamini ja iskäni. Pienempi täti oli mamini kummityttö Nelli. 

Lähdimme autolla Suomen pääkaupunkiin Helsinkiin ja minusta tuli urbaani city-koira. Helsingissä oli meneillään Yleisurheilun MM-kisat ja iskäni joutui olemaan siellä töissä. Menimme suoraan meidän perheen yrityksen toimistoon Mannerheimintielle. Mamini ei ollut kertonut etukäteen omille vanhemmilleen minusta vaan yllätimme heidät yhdessä. He ihastuivat minuun ensisilmäyksellä, kuten kaikki muutkin. Lähdimme ostoksille Itiksen Stockmannille hankkimaan minulle kaikkea tarpeellista, kuten namipaloja ja leluja. Kyllä sieltä tarttui mukaan myös oma koppa, kantolaatikko ja ärsyttävä kaulapanta. Kävimme vielä mamini mummolla näyttäytymässä ja siellä oli iso musta spanieli nimeltään Daniel. Vähän kyllä vierastin sitä otusta. 

Illalla viimein pääsimme omaan kotiin Länsi-Pasilaan ja olin heti kuin kotonani. Kumma kyllä siellä oli toinenkin ihan samannäköinen koira meidän eteisen peilissä. Koitin kovin ottaa miehestä mittaa, mutta en päässyt kunnolla lähituntumaan. Vaikka kuinka juoksin välillä piiloon niin se kaveri vaan tuijotti minua edelleen peilistä kun palasin eteiseen. 

Minä olin niin reipas poika etten itkenyt ollenkaan ensimmäisenä yönä, enkä kyllä sen jälkeenkään. Yleensä nukun yön omassa punkassa, mutta aamulla rapsuttelen mamini puoleista sängyn reunaa ja pääsen Hans-hissillä sänkyyn. Mieluiten nukun oikein syvällä peiton alla. Mamini on aina huolissaan riittääkö happi, mutta iskä rauhoittelee, että kyllä se tulee pois jos ei riitä. Mamini on muutenkin aika huolehtivainen ja pelkää koko ajan, että minulle tapahtuu jotain. Huoli ei ole aivan turha, sillä meinasin tukehtua broilerpyörykän palaan heti kättelyssä, nyt minun ruoka pilkotaan ihan silpuksi.