Uusimmat kirjoitukset

Uusimmat kuvat

img_2307
img_2304

Blogin arkisto

Viikko 9 kuvaukset

Torstai 25.8.2005 - Hans


hanstalas_web.jpgMami halusi ikuistaa minut ammattikuvaajan kuvaamana ja kiva Pasi-setä tuli toimistollemme. Menimme sisäpihalle enkä malttanut olla ollenkaan paikallani. Juoksin ympäri ämpäri, sitten mami keksi pitää keppiä ylhäällä ja Pasi sai minusta pari kuvaa. Jossain vaiheessa väsähdin ja menin reppuun nukkumaan. Mami nosti minut tokkuraisena suoraan omaan kenkäänsä istumaan ja minusta saatiin hieno kuva. 


Tykkään muuten laukuista ihan hirveästi. Mami kantelee minua välillä kassissa ja sinne on hyvä torkahtaa jos siltä tuntuu. Kotonakin tungen itseni mielelläni kassiin, mutta toimistolla vasta onkin tosi suuria kasseja, joita kutsutaan keikkakasseiksi. Sinne kun pääsee peuhaamaan niin se on kyllä parasta.

Kommentoi kirjoitusta.

Viikko 8 Tv-tähti ja juorulehtijulkkis

Torstai 18.8.2005 - Hans

Maanantaina oltiin palaverissa Radio Nrj:n toimistossa. Pääsin studioon ja siellä oli myös täti, jolla on 2 samanmerkkistä hauvaa kuin minä. Olin aika kiltisti, mutta pissahätä iski kesken palaverin. Seuraavana päivänä oli taas tärkeä palaveri kauppakeskus Sellossa, siellä olin ensin ihan hiljaa omassa laatikossa, mutta pakkohan se oli oma mielipiteensä ilmaista asioihin. Mami otti minut syliin kun olin muutaman lauseen sanonut. Työt ne vaan jatkuivat, palaveerattiin Kaapelitehtaalla ja käytiin moikkaamassa kummitätiäni Marianna The Voice tv:ssä. Pääsin mukaan lähetykseen ja Marianna esitteli minut tv:ssä.

Illalla oli sellainen hyväntekeväisyystapahtuma Toivolan lastenkodissa, johon mamini oli hommannut joukon julkkiksia pelaamaan jalkapalloa lasten kanssa. Joku setä otti meistä kuvan ja seuraavalla viikolla kuva oli Oho lehdessä. Siellä luki, että Hans koira edustaa maminsa sylissä. Torstaina oltiin Elisan toimitalossa koulutuksessa tulevaa promootiota varten ja minä olin tosi kiltisti omassa boksissa. Onneksi rankka työviikko oli ohi ja lähdin maalle rentoutumaan Riitan eli iso-mamin ja Simon eli papan kanssa. Myös Daniel-Spanieli oli mukana ja vaikka kuinka yritin herätellä sen huomiota repimällä hännästä ei se noteerannut minua ollenkaan. 

Loppuviikosta olin myös veneilemässä ekaa kertaa. Vähän kyllä pelotti, mutta sylissä ei enää tarvinnut täristä ollenkaan. Uivassa venenäyttelyssä oli paljon veneitä ja tuntuu siltä, että perheemme viettää aikaa merellä aika usein tulevaisuudessa. Eli pakkohan se on tottua.


dsc01546.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Viikko 7 Muutto

Torstai 11.8.2005 - Hans

11.8.2005 synnyinkotiini minua tuli katsomaan täti, setä ja pienempi täti. Heillä oli mukana leipäkori ja Muppet-lelu. He kuvasivat minua kummallisella laatikolla, jonka tiedän nyt olevan kamera. He kyselivät kasvattajaltani kauheasti kaikenlaista ja tuntuivat olevan kovin ihastuneita minuun. Kun vähän arkailin, he sanoivat, että ”pikkuinen taisi arvata, että nyt tuli lähtö suureen maailmaan”. Näistä ihmisistä tuli mamini ja iskäni. Pienempi täti oli mamini kummityttö Nelli. 

Lähdimme autolla Suomen pääkaupunkiin Helsinkiin ja minusta tuli urbaani city-koira. Helsingissä oli meneillään Yleisurheilun MM-kisat ja iskäni joutui olemaan siellä töissä. Menimme suoraan meidän perheen yrityksen toimistoon Mannerheimintielle. Mamini ei ollut kertonut etukäteen omille vanhemmilleen minusta vaan yllätimme heidät yhdessä. He ihastuivat minuun ensisilmäyksellä, kuten kaikki muutkin. Lähdimme ostoksille Itiksen Stockmannille hankkimaan minulle kaikkea tarpeellista, kuten namipaloja ja leluja. Kyllä sieltä tarttui mukaan myös oma koppa, kantolaatikko ja ärsyttävä kaulapanta. Kävimme vielä mamini mummolla näyttäytymässä ja siellä oli iso musta spanieli nimeltään Daniel. Vähän kyllä vierastin sitä otusta. 

Illalla viimein pääsimme omaan kotiin Länsi-Pasilaan ja olin heti kuin kotonani. Kumma kyllä siellä oli toinenkin ihan samannäköinen koira meidän eteisen peilissä. Koitin kovin ottaa miehestä mittaa, mutta en päässyt kunnolla lähituntumaan. Vaikka kuinka juoksin välillä piiloon niin se kaveri vaan tuijotti minua edelleen peilistä kun palasin eteiseen. 

Minä olin niin reipas poika etten itkenyt ollenkaan ensimmäisenä yönä, enkä kyllä sen jälkeenkään. Yleensä nukun yön omassa punkassa, mutta aamulla rapsuttelen mamini puoleista sängyn reunaa ja pääsen Hans-hissillä sänkyyn. Mieluiten nukun oikein syvällä peiton alla. Mamini on aina huolissaan riittääkö happi, mutta iskä rauhoittelee, että kyllä se tulee pois jos ei riitä. Mamini on muutenkin aika huolehtivainen ja pelkää koko ajan, että minulle tapahtuu jotain. Huoli ei ole aivan turha, sillä meinasin tukehtua broilerpyörykän palaan heti kättelyssä, nyt minun ruoka pilkotaan ihan silpuksi.


dsc01456.jpg

Kommentoi kirjoitusta.