Päiväkirja

Ihmiset, jotka rikkovat pulloja kaduille ovat ajattelemattomia ja inhottavia. Jensille kävi onnettomuus iso-mamin kodin edessä kun hän astui lasinsiruun. Verta tuli ihan kauheasti ja iso-mamin takki sekä poski oli ihan veressä. Mami hätääntyi kauheasti, onneksi iso-mamilla on kokemusta enemmän ensiaputoimista. Jensin jalka laitettiin pakettiin, mutta se parani ilman lääkärikäyntiä onneksi. Jens ulkoili pari päivää muovipussi siteen päällä ettei haava tulehdu. Jens on niin urhea, ettei se itkenyt yhtään. Iso-mami epäili, että minun pikkujalkaa olisi sattunut enemmän jos olisin astunut siruun. Minun luut ovat puolta kapeammat kuin Jensin, samoin tassut. Toivon, että kaikki ihmiset olisivat tarkkoina ja siivoaisivat jälkensä ettei pikkukoiria satu!

Kauppalehden talousuutisten setä sanoi, että minä olen eka koira, jota haastateltiin heidän ohjelmaansa. Olin päätähtenä ja siinä sivussa mamilta kysyttiin mielipidettä yritysverouudistuksesta. Haukottelin mamin sylissä ja tepastelin toimiston lattialla tomerasti. Myös Jens näkyi vähän yhdessä kohdassa. Sen jälkeen minulle tuli paljon tekstiviestejä, että olin oikein hyvä telkussa :)

Terveisiä lumisesta lapista. Pääasiassa köllöteltiin vällyjen välissä ja rentouduttiin. Välillä käytiin pakkasessa pikapissillä. Jens on karaistuneempi kuin minä eikä jäädy niin helposti. Onneksi on talvirotsit ja minulla fleece-tossut. Meitä ei pelottanut raketit yhtään. Valettiin tinaa ja Jensille tuli iso luu ja minulle pikku chihu tina. Saankohan kenties lapsen tänä vuonna Nalan kanssa? Tämä pakkanen ei ole kyllä ollenkaan minun mieleeni ja olenkin ehdottanut mamille, että asuisimme aina pari kuukautta talvella Ranskan Rivieralla. Mami ja iskä innostuivat kovasti ajatuksesta. Sitä odotellessa...

Tässä ollaan Helsinki-Vantaan lentokentällä lähdössä kohtia Ivaloa ja Saariselkää. Olemme mamin ja Sanna-tädin sylissä. Pääsimme 2 koiraa yhden hinnalla kun matkustettiin samassa kassissa. Ei siinä muuten mitään, mutta Jenskanen sai parit hepulit ja hyppi ahtaassa kassissa ahdistaen minut nurkkaan. Onneksi lento kesti vain vähän yli tunnin. En kyllä tajua miksi meille ei ollut mitään tarjoilua vaikka ihan maksoimme lipuista. Mami antoi omasta leivästä kalkkunaa. Kuka sitä nyt ilman eväitä jaksaa matkustaa? Vaadimme parempaa palvelua koirille koneessa! Kaiken lisäksi ulkomaanlennoissa meidän liput hinnoitellaan kilohinnoilla. Miksi ihmisiä ei hinnoitella painon mukaan myös? Minun lippu on muuten melkein puolet halvempi kuin Jensin. Seuraavaksi lennetään Roomaan 31.3. Jens on muuten syntynyt siellä.

Jouluna meillä oli ruuhkaa. Paikalla oli kaikki mumelit, iso-mamit, vaarit ja enot. Saatiin lahjoja ja maistettiin kuusen neulasia. Kummitkin muisti meitä pehmoleluin ja herkuin. Aika kilttejä koiria oltiin siis ilmeisesti oltu. Tässä kuvassa ollaan Pepin kanssa kuusen vieressä touhottamassa. Kinkkua saatiin napostella ihan vähän vaan. Kyllä uni maistui illalla kun vihdoin päästiin rauhoittumaan mamin kainaloon petiin. Muut valvoivat myöhään. Onneksi joulu on vaan kerran vuodessa :)

 Seuraava 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 Edellinen